AFS lähetti mulle sähköpostia, et ne on nyt sit tarkastanu mun enkunkieliset lomakkeet ja näillä mennään. Eli enää en pysty tekemään mitään muutoksia lomakkeisiin. Nyyh en pysty enää vaihtamaan kansikuvaa tai muita valitsemiani kuvia. Oon vaihdellu niit iha kauheest, ku on ollu niin vaikeet päättää, mitkä on sopivia. Hirvittää, oonko onnistunu siinä isäntäperhekirjeessä niin hyvin et joku haluu mut. Olis ihan kauheeta jäädä ilman perhettä. Nyt en sit enää voi tehdä hetkeen mitään. Täytyy vaan jaksaa odottaa : )
Mun on ihan pakko kertoa suru-uutinen! Jouduin leikkaamaan mun koko kesän kasvatetut kynnet. Kokkikerhossa kaapista tipahti jotain kynnelleni ja se katkes. Se on ihan hirveen kipee ja näyttäis tyhmält jos mun muut kynnet olis pitkät niin leikkasin kaikki huomattavasti lyhyemmiks. Onneks mun elämäs ei oo tän suurempia murheita.
Esittelen kans mun hienon taidetetoksen. Leivoin yks päivä vadelma-suklaa-muffineja ja sit taiteilin yhteen hienon koristelun. Väriyhdistelmä on joksenkin kauhea, mut en mä siihen onneks kuole. Meil kotoo käytetään aina silikoonimuuffinsivuokia ja rakastan noita meijän kukkasenmallisia vaalenapunaisia, valkoisia ja pinkkejä vuokia.
Rakastan tätä biisiä <3 Perjantai aamulla sisko vei AFS:n lomakkeet postiin. Sinne lähti lääkäripaperit, koulupaperit, vanhempien lausunto ja jotain suostumuslomakkeita. Kaikki on nyt tehty ja oon niin tyytyväinen. Mun enkunopettaja kirjotti musta tosi hyvät arvostelut ja laitto mun kaikki enkkuun liittyvät rastit parhaimpiin. Lisäks se kirjotti et oon ahkera tekee töitä, auttavainen ja hymyileväinen jne.Edustava kuva minusta ja afs.n papereista kirjekuoressa : )
Ens viikolla alkaa eka koeviikko! Aika on kulunu ihan kauheen nopeesti. Vähä hirvittää ajatella sitä kuinka nopeesti vuosi vierähtää. Kaikenlaist ehtii tapahtuu ennen mun lähtöö mut uskon, et se lähtö tulee silti yllättävän nopeesti. Hirvittää.
Huomatkaa, et must saa ainoastaan edustavia kuvia!
Rakastan tota biisiä! Oon ruvennut miettimään tässä koulun aikana, mistä jään paitsi. Musta on ihan kauheeta, kun kaverit sopii jo vanhojenpareja. Entäs sitten kun tuun takasin Jenkeistä, riittääkö mulle poikaa. En tunne ollenkaa niitä mua vuotta nuorempia ja sit pitäis löytää vanhojenpari. Elättelen toiveita, et joku kolmonen suostuu tanssimaan mun kanssa. En toisaalta oo varma tanssinko ees.
Tää vanhojen pohdiskelu tuli mieleen, kun kaveri tajus ettei meistä saa sellasia mekkokuvia, kun en ees oo Suomes ku se tanssii. Päässä pyörii paljon kysymyksi ja yks niistä on: Mistä kaikesta mä jäänkään paitsi? Vuodessa ehtii täällä tapahtumaan niin paljoa kaikkea, etten ees haluu ajatella. Tietyl taval se vuos on lyhyt aika, mut on se silti paljon.
Annoin perjantaina mun enkunopettajalle koulupaperit täytettäviksi. Toivon saavani ne huomenna, et saisin ne postiin mahdollisimman pian. Lähetän kaiken muun paitsi kuvat ja oman kirjeen postitse, koska en jaksa ruveta skannerin kanssa säätämään, kun kuitenkin täytyy ne terveyslomakkeet sinne etanapostilla lähettää. On jännää päästä lukemaan, mitä mieltä mun uus enkunope on mun kielitaidoista.
Kuvan mekko on mun siskon käyttämä ja sitä varmaan käytän jos vanhat tanssin. Oon nyt kans ruvennu miettimään, et jos haluan promeihin laittaa pitkän mekon ni vois pyytää äitii ja isii lähettämään ton jenkkeihin. Onneks mun ei tarvi viel sellasta miettiä.
Pääsette kurkistamaan hiukan mun elämään täällä Suomessa ennen mun elämää Jenkeissä. Aattelin esitellä hiukan mun huonetta, kun on vähän tylsää. Vähän haikeeta miettiä, että tässä huoneessa asustaa vaan vuoden ja sit pitää kotiuttaa ittensä johonki vieraaseen huoneeseen. Tavallaan jännittävää mut samal hirvittävää.
No mut kuiteskin. Mun huone on oikeestaa vähä tyhmä ku siel ei voi vaihdella järjestystä, koska siin on semmone vino katto, joka rajottaa toooosi paljon. Muuten mun huone on mun mielestä ihan kiva. Inhoon kylläkin mun työpöytää, koska haluisin sen olevan valkonen, mut kyl mä sen kaa selviin. Asutaan tosiaan omakotitalossa ja tos onkin kuva milt näyttää kun kattoo ikkunasta.
Mun murunen on kans päässy kuvaan. Eikä mikään ihmekkään ku se melkeen kuuluu sisustukseen, ku viettää niin pal aikaa mun huonees jos ite oon siel. Murunen just haisteli ikkunast raitist ilmaa :))
Niin ja valkoisen puun, joka näkyy seinällä, oon ihan itse maalannut omin kätösin. Oon siit niin ylpee. En oo mikään maailman taitavin maalari ja onneks mul olikin tykki auttamas hiukan ton rungon kans.
Musta boxi on salainen kynsilakkakätköni eli siellä säilytän kaikki kynsitarvikkeet ja lakat. Seinällä olevat sydämet on kaikkii riparijuttuja ja halipäiviltä sydämiä. Niit kattellessa tulee kaikkii hyvii muistoi mieleen.
KÅNKEN on paras reppu, mitä ikin voi olla. Rakastan sitä ja käytän sitä koulus ja kaikkial. Se varmasti tulee mukaani Jenkkilään! Valitettavast melkeen joka toisella vastaan tulevalla henkilöllä on samanlaine, mut ei se haittaa, koska se vaan on niin paras. Pus pus !!!
Jenkkeihin pääseminen on ollut mulle aikasemmin vaan kaukainen unelma, koska oon aatellu ettei mul ikin vois olla varaa sinne matkustamiseen. Nyt kuitenkin vahvasti näyttää, että se on toteutumassa. Ensimmäisen kerran kun ehdotin vanhemmille vaihtoon lähtemistä niin äiti vain nauro mulle. Totesi ettei ikinä tuu onnistumaan. No ajattelin sitten et pyydän et jos meille tulis vaihtari. Se ois saattanu mennä muuten läpi, mutta ongelmana oli, että vaiks meillä on aika iso talo niin ei olis ollu vaihtarille omaa huonetta. Eihän se oma huone oo pakollinen, mutta olis se silti kiva. No en sitten saanu sitä ajatusta ajettua läpi, joten luovuin jo kokonaan ajatuksesta.
Yhtenä päivänä koulussa keksin, että voisin luopua kevarihaaveista. Mulle oli vähän niinku luvattu kevari. Mulle ostettiin halpa kiinalainen skootteri et säästettiin siinä, et jäis vähä enemmä kevariin. Menin sit kotiin ja sanoin äidil et haluun vaihtariks ja voin luopua kevarista. Nyt se otti mut jo tosissaan. Ei nauranu eikä torjunu ajatusta. No ei ne meinannu saada vastausta mulle millään, mut sit ku tarpeeks tivasin niin ne sano, et kyl kai sä sit sinne voit hakea. Siitä se sit lähti. Kauheeta ajatella, että vuoden päästä oon jo ehkä Jenkeissä.
Täst vaihtojutusta on huimasti mulle hyötyy. Tietty mun enkku paranee siel paljon, mut seki jo et mul on paaaaaljon motivaatioo opiskella sitä enkkuu nyt. Se on parantunu nyt jo paljon siitä, mitä se oli ysillä. Nautin suorastaan enkun opiskelusta : )
Jotkut miettii ettei lähtis vaihtoon, koska sit jää jälkeen kavereista. Mä ajattelen sen enemmänki niin, et saan mahdollisuuden saada miljoona kertaa enemmän kavereita, koska saan nyt ykkösellä, sit siel Jenkeissä ja sit viel ku tuun takasi ni mua vuotta nuorempii, aivan mahtavaa!
Aattelin vähä kertoilla teille mun kuulumisia. Olin salilla torstaina ja tein siellä ahkerasti kaikkii lihaksii, jote lauantaina en oikeest pystyny kävelee kunnol. No mun piti sit keksii jotain semmost tekemist, mitä pytsyy tekee istualteen.
Sain loistoidean. Päätin ruveta askartelemaan helmillä. Kaivelin hiukan meijä askartelulaatikoita ja löysinki kaikkii ihania puuhelmiä. Niit mä sit väsäilin siin jonkin aikaa. Askarreltiin siskon kaa semmoset hienot naamarit. Mun poikaystävä tuli yötä meil ja oli niin hauskaa kolmistaan. Mun poikaystävä opiskelee Lohjalla jote se on vaan viikonloppusin tääl käymässä. Oli niin kivaa ku sai viettää paljon aikaa sen kaa.
Sit viel vähä vaihtarijuttuihi liittyvää asiaa. En tiiä kerroinko aikasemmin, mutta mun lääkäripapereista puuttuu veriryhmä, koska en muistanu sitä, joten kävin perjantaina tilaamassa labra-ajan, että asia saadaan tutkittua ja lääkäripaperit valmiiksi. Sen jälkeen mun seuraava vaihtarijuttu onkin sitten vast syyskuun lopulla ku täytetään mun opettajan kaa niitä koulutietoja.
Hopeinen ketju on mulla aina kädessä.
Laatan kääntöpuolella on mun konfirmaatiopäivä.
Molemmilla vaaleanpunaiset : )
Mun kisu nukkuu mun viekussa sängyllä ja kehrää hiukan <3
.JPG)
