Sählien sählä

Oon pikkutyttönä ollu energinen pakkaus ja mul on sattunu kaikenlaist elämäni aikana. Toisaalt mun elämä on kans ollu tosi hauskaa, ku oon ain puuhaillu kaikenlaist. Vanhempien onneks oon rauhottunu hiukan kun ikää on tullu lisää. Kyl mun vanhempii silti saattaa hiuka pelottaa, mitä kaikkee mul sattuukaan siel maailman toisella puolen. Onneks mä osaan, touhukkuudestani huolimatta, pitää järjen pääs. Ikinä en haluu muita satuttaa tai tehä muutenkaan mitään vahinkoo. Kaikki kaupoista varastelut ja huumeet jätän suosiol muille. Vanhemmat voi olla melko turvallisin mielin.

Mun pikkusiskon kaa oon ihan mahdoton. Meil on niin sekopäist juttuu, äiti ja isi kattoo vaan vierest iha järkyttyneenä. Mul on oikeesti maailman ihanimmat siskot! Molemmat mulle niin tärkeitä. Käydään sillo ku keretään ni mun isosiskon luona Jyväskylässä. Olis ihan hassuu jos se viel asuis kotona.

Oltii yks viikonloppu kyläilemäs siel ja oli kyl niin kiva viikonloppu. Oli kiva keli niin käytiin paistamas makkaraa. Mulle ei mahtunu tuulihousut lökäreien pääl ja oli melko kylmä ilma niin aattelin et lökärit on kuiteskin lämpimämmät, joten otin sit vaan ne tuulihousut mukaan. Keksittiin et mennään yhelle laiturille joka oli makkaranpaistopaikan lähellä koskella. Sillalle päästäkseen piti mennä todella mutainen ja jyrkkä rinne alas. No onnistuin tietty jo alas mennes hiukan kaatumaan, mut ei siin housut niin kauheest viel likaantunut. Ylös tullessamme ehtisin jo sanomaan, että pian mä kaadun naamalleni, kun sitten olinkin vattallani rinteessä ja valuin vauhdilla rinteen alle. Mun ihanat siniset lökärit ja maiharit olivat ihan ihan ihan mutaset. Niin kun sanoin ni mulle sattuu ja tapahtuu.

Ei mul ollu mitään muuta, kunhan tulin vaan lörpöttelemään kaikkee turhaa ja esittelemään laadukkaita makkaranpaistokuvia : D

Murmelit ja silleen <3

nam namvaahtokarkkejaa 

Syksyilyy

En oo enne osannu nauttii syksyst, mut ihanat aurinkoiset syyspäivät ovat vaan jotain niin kaunista ja hyvää mieltä tuottavia. Kaikki siis vaan syksyilemään : D Syysloma on nyt ohi ja selvittiin ekasta päivästä koulussa loman jälkeen. Olin kyl ihan tuskasen väsynyt, mut hengissä kuitenkin. Mul oli ihanan rentouttava syysloma. Kouluun palaamises on se hyvä puoli, et näkee taas enemmä kavereita. Mul on niin ihana syysfiilis. Haluisin vaan pukeutua kaikkiin ihanan maanläheisiin väreihin ja erityisesti oranssiin ja tummanvihreeseen. 

Otin käyttöön mun kaks vuotta sit ostetun takin ja oon iha rakastunu siihen. Rakastan kaikkii turkisjuttui nyt ja olis niin ihanaa saada semmonen turkisliivi, mut en ikinä raaski ostaa sellast ku ne on niin kalliita. Odotan oikeest niin pal sitä, et pääsee Jenkeis iha uusiin vaatekauppoihin. 

Tunteet heittelee niin paljon laidasta laitaan. Välil tuntuu, että on ihan älyttömän siistii päästä vaihtoon, mut aika usein tuleva vaan hirvittää ihan kauheesti. Oon niin kiitollinen täst mahdollisuudesta mun vanhemmille. Ei viel ihan pysty käsittää, et ens syksynä lähden 10 kuukaudeks Amerikkaan. Musta tuntuu et sen käsittää vast sit kun on viettäny siel perheessä jonku pari viikkoo. Toivon, ettei sit tuu ihan kauheaa pakokauhua. 

Pääkaupunkiseudulla asuvat on saanu jo kutsut SLEP-testeihin. Olis niin kivaa jos iteki pian sais. Haluis sen vaan äkkii pois alta. Pelkään hiukan etten pääse siitä läpi. AFS:lt soitettii mulle yks päivä ja sanottii, et mun pitää hankkii todistus siitä, että mun päänsärkyy on tutkinut neurologi ja nyt äiti alko selvittää asiaa.

Hyvää syksyy kaikille <3

Niin paljon murheita

Mun murheet johtuu joko siitä että on ilta tai siitä et mun kaverit on mulle niin tärkeitä. Se saattaa kyl johtua oikeastaan molemmista. Yks mun tän illan suurimmista murheista on pelko mun parhaitten kavereiden ja tietty poikaystävän menettämisest.

Tiedän et siihen lähtöön on viel iha kauheeeeest aikaa, mut oon ihan kauhee stressaaja, joten en voi olla miettimät kaikkee. Uskokaa muo, et oon kyl yrittäny kaikkeni, mut mikään ei auta. En meinaa saada öisin unta ku käyn päässäni kaikkii keskusteluja englanniks. On niin tuskaa.

Oon tänään tuskaillu mun kavereil kuinka pelkään, et ne unohtaa mut.. Jonkun mielestä ihan hassu ajatus, mut oikeesti vuodessa tapahtuu niin paljon, joten siin ajas voi mutki unohtaa. Tai ei ne muo silleen unohda unohda vaan pelkään, et sit ku tuun takasin niin ne vierastaa muo ja kaikki tuntuu vaivaantuneilt, enkä tajuu mitään niiden jutuista. Tuntuu et vuoden aikana ehtii tapahtuu niin paljon, et kun tuun takasin niin ne on kokenu ihan super paljon kaikkee kivaa yhdessä ja saatan tuntea itteni ulkopuoliseks. Toisaalt mun kaverit on niin ihanii et ajatus on vähän hassu. 

Mun mielest on kauheeta ajatella sitä, et ne mun kaverit tulee samal taval kouluun ja elää elämäänsä niiin ku nytki, mut mä en vaan oo paikal. Mietin just sitä, et huomaaks ne et mä puutun porukast ja jos huomaa niin kuinka nopee ne tottuu siihen et muo ei oo. 

Tuntuu ihan kauheelta, et jätän kaiken ja hyppään ihan uuteen elämään, jossa en tunne ketään ja kaikki on ihan vierasta. Muo ihan oikeesti suorastaan pelottaa, miten selviin siel, mut onneks mul on kans semmone pieni hyvä jännitys siitä et pääsee kokeen jotain ihan uutta. Tunteet on nyt aika ristiriitasia.

On ollu kyl iha mahtava syksy koulus ja tuun ikävöimään kaikkii niin pal. Viel ku vietän niitten kaa niin pal enne matkaa ni en voi kuvitellakaa kuin tärkei ne kaikki on sit. On ollu niin ihanii syyspäivii, mut talvi tekee tuloaan. Ostin tänään bussikortin, jottei jää pääse yllättää.

kuvailuu ihanan aurinkoisena syyspäivänä